Ensimmäistä kertaa, yli puoleen vuoteen itkin terapiassa.

Ei vaan pysynyt enää sisällä ja kun terapeutti alkoi sanomaan ”itke vaan, anna tulla” niin hoin vain ei, ei, ei. Onneksi en sentäs saanut mitään räkäitkukohtausta. Inhoan itkemistä muiden edessä, olen sentäs onnistunut edes jotenkin pitämään vahvaa roolia yllä ja nyt olen pilannut senkin näyttämällä kuinka heikko ja kelvoton ja huono olen.

Meinasin itkeä tosin myös ostostv:tä katsellessa, säälittävää sekin.

Ei muuta.

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi